Eräs sunnuntai. Oltiin heti aamusta kärppänä lähdössä 07.10 junalla kohti Viareggiota, kohti hiekkarantaa. Ja koska me olimme ihmeen kaupalla ajoissa juna-asemalla, oli juna tietenkin sitten myöhässä. Noh, lähtihän se tuksuttamaan sitten vihdoin kohti vettä. Merta ja vettä on ollut hirmu kova ikävä siitä asti kun Firenzen lämpötilat muuttuivat helteisiksi. Onhan tietysti arno-joki, mutta se on kapea joki; laiha lohtu. Heti ysin jälkeen oltiin sitten perillä ja aurinko oli meitä vastassa.Viareggio on Tyrrhenanmeren varrella sijaitseva rantalomakaupunki. Leveä hiekkaranta, eleganssia henkivä rantabulevardi, muotiliikkeitä, ilmapalloja, ravintoloita, kahviloita, iloa, vilinää, raikas tuulenvire... Oi, juuri tämä sai minut nousemaan kuudelta aamulla ja kannatti! Ensimmäiset lomailijat saapuivat Viareggioon 1800-luvun alussa ja nykyään noin 60 000 asukkaan Viareggio on edelleen italialaisen jet-setin suosiossa.
Heti aamulla piti päästä testaamaan veden lämpötilaa, aikas vilipoosta oli... Mutta ihanat aallot! Aallot naurattaa aina, ihan hirmusesti. Pikku hiljaa vaatteet väheni ja päivä kuumeni... oli siis aika pulahtaa Tyrrhenanmereen (tosin pulahtaessa luulin pulahtavani Välimereen). Talviturkista pääsi eroon ja rantakausi tuli avattua, jihuu! Rannalta keräsin ison kasan kauniita simpukoita ja suuhun suolanmakua. Pakko päästä pian takaisin, meren lähellä aina kovin mielissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti