Kitsch

Nyt esittelen suosikki aperitivo-paikkani Firenzessä. Eli Kitsch. Se on sopivasti noin. 15 minuutin kävelymatkan päässä meidän kämpästä. Noh, matkan pituus on tietenkin verrannollinen jalassa olevien kenkien kävelyominaisuuksiin... tai niiden puutteeseen ;). Eli tämä paikka sijaitsee Piazza Beccarialla ja sinne voi tepsutella suoraan meidän omaa Viale Matteottia pitkin. Paikka on sisustettu vahvasti punaisella ja tyyli on runsaan kerskailevaa. Jos mielii saada pöydän on kyllä oltava jo heti seitsemältä kärppanä paikan päällä. Ja samalla välttää myös jonot buffet-pöydässä, jotka pitenevät pitenemistään illan pimentyessä. Juuri ruoka on se joka tässä paikassa houkuttaa. Buffet-pöytä notkuu herkkuja ja masu on kyllä aina täynnä lähtiessä. Aperitivo maksaa siis 7 euroa, drinkki kun drinkki, ja samalla rahalla saa haalia masun täyteen mieleisiään herkkuja. Valinnanvaraa on yllin kyllin. Aperitivoksi Campari tai alkoholiton juoma, mehupohjainen. Erikoisuutena, että paikan kokki on ollut Parkanossa työskentelemässä valtion rautateillä. Ja kerran olimme myös Kitschissä aperitivolla suomea puhuvan italialaisen kanssa, hassua!

Cinque Terre

Heti alkuun mainittakoon, että tämä paikka on maailman paras. Ainakin mun maailman. Kukonlaulun aikaan noustiin junaan ja matka Toscanan läpi kohti Ligurian rannikkoa ja kohti seikkailua alkoi. Määränpäänä oli Cinque Terre joka muodostuu viidestä piskuisesta jyrkiltä vuorilta mereen laskeutuvista kalastajakylistä. Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso. Ne ovat sympaattisia merestä (ja turisteista) eläviä huikaisevan kauniita kyliä maustettuna omilla vahvoilla karaktääreillään. Aah ja tuoksu! Suolaisen meren tuoksu kietoi syleilyyn heti kun astuimme ulos junasta. Siihen sekoittui hiven ihanien välimeren kukkien kukintaa ja ripaus ravintoloista kantautuvaa merenherkkujen tuulahdusta. Autoilla kyliin ei pääse, vaan liikuminen tapahtuu jyrkillä vuorilla kulkevia vaellusreittejä pitkin, tahi junalla/laivalla.

Riomaggiore
Tämä oli ensimmäinen kosketuksemme Cinque Terreen, viiteen maahan. Tuntui kun olisi pistänyt jalkansa paratiisiin. Maisemat, tuoksut, ilmasto! Täällä imasto on kovin lämmintä, johtuen jyrkkien vuorien tarjoamasta suojasta. Riomaggioressa ihasteltiin ja käveltiin vähän sokkeloisen kaupungin kapeilla kujilla. Talojen värit olivat iloisia ja meri loiski alhaalla turkoosina. Tämä 5Terren alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja alueen vesi on mielettömän puhdasta. Olen pienenä tehnyt 1000 palan palapelin juuri tämännäköisestä kyläsestä. Aamukahvit ja cornetot con crema nautittiin ennen pyrkimistä seuraavaan kylään, Manarolaan. Näiden kahden kaupungin välillä kulkee vuorilla kävelyreitti, Via dell'Amore, rakastavaisten tie. Aurinko nauroi taivaalla ja turkoosi vesi silitti vulkaanista rantakalliota. Mahtavaa! Jonkin aikaa käveltyämme tulimme tunneliin joka oltiin koristeltu ihanilla graffiteilla ja lukuisilla nimikirjoituksilla ja rakkaudentunnustuksilla. Tunnelissa oli mustalainen soittamassa Sinatran My way-loistokappaletta! Siihen hetkeen tunnelissa mahtui suuri annos haikeutta kaikesta menetetystä ja iloa elämästä. Vaikea selittää, hetki vei mukanaan. Liikaa kauneutta. Frank jäikin soimaan mieleen koko seikkailun ajaksi. Aivan henkeäsalpaava reitti tuo rakastavaisten reitti. Ja sitä rakkautta kesti noin puolituntia, kuvaushetkien kera... joita oli paljon.

Manarola
Manarolaan tupsahdettiin sitten heti keskelle kaupunkia. Tunnelma oli epätodellinen. Talot oltiin sivelty kaikilla punertavan ja okran väreillä ja oli mukaan sipaistu pari turkoosin ja mintun vivahdettakin. Pienet kujat pujottelivat korkeuserojen seassa. Ja hupaisaa oli kun veneitä oltiin parkkeerattu talojen edustoille keskellä kaupunkia. Ei jäänyt epäselväksi millä kulkuvälineillä tässä kaupungissa kiidettiin. Meri on elämän keskipisteenä näissä kalastajakyläpahasissa. Pienesti hengähdimme rannan isoilla kivilohkareilla ja imaisimme keuhkoihimme raikasta ja suolaista meri-ilmastoa. Nuuhkimme hieman tietä seuraavaan kaupunkiin Cornigliaan. Päätimme kuitenkin napata junan, joka kuljettaisi meidät 1,20 euron maksulla viimeiseen kaupunkiin Monterossoon. Osasyynä tähän päätökseen olivat pulujen ulosteen lisäksi taivaalta putoilevat sadepisarat.

Monterosso
Ooooh! Viimeisellä rannalla, Monterossosso al Mare!!! Ja aurinko paistaa taas. Tämä kylä on jaettu vanhaan ja uuteen osaan. Cappuccini kukkulalla sijaitsee se vanha osa ja San Francescon kirkko, jossa sijaitsee tärkeitä taideteoksia. Yksi näistä on Ristiinnaulitseminen jonka uskotaan olevan Van Dyckin käsialaa. Muihin Van Dykin töihin olenkin tutustunut koulussa Storia comprata dell'arte Europea- kurssilla. Me kirmattiin heti kastamaan varpaita houkuttelevan kirkkaaseen veteen. Sitten taivas alkoi synkistellä ja piskot tippuivat suurina taivaalta. Taivas pimeni ja pian alkoi ukkos&salama show. Sitä seurasimme ikkunasta eräässä ravintolassa rannan tuntumassa. Kun pitsat ja jätski oli nautittu alkoi aurinko taas paistamaan ja ei muuta kun bikinit päälle ja rannalle! Ilma oli kuitenkin hassu, aurinko paistoi, mutta välillä satoi... Onneksi oli sateenvarjo! Hmm... bikineissä rannalla, auringon, sateen ja sateenvarjon alla. Rantaeloa harrastettiin koko loppuaika ja sitten vielä piipahdus junalla Vernazzaan ja sieltä sitten junalla Firenzeen. Mikä päivä! Pakko päästä takaisin!

Vuosikymmenen vaihdos

Ei kai se auta, pakko vaihtaa vuosikymmentä, halusi tahi ei. Onneksi puitteet olivat niin loistavat, ettei ikä painanut. Aamulla sain lahjoja sänkyyn kämppikseltä Marialta ja Suomen ystävältä Annelta. Saldo oli aalto kulho ja pannunalus sekä rengas vesileikkeihin ja kindereitä... Mitä muuta voisikaan toivoa, kiitis! Sitten kirmattiin meidän omaan lähikauppaan, Esselungaan, ostamaan retkieväksiä. Pienen pakkailun ja kokkailun jälkeen riensimme asemalle ja hyppäsimme junaan joka vei Viareggioon, meren läheisyyteen. Päivä kului mansikkamargaritojen, naposteltavien ja vesileikkien parissa... ja niin taisi iltakin kulua! Katselin autiota hiekkarantaa :) Sitten pizzalle ja junalla takaisin kotiin. Paljon hassuja juttuja tapahtui ja mielekkäin tapa viettää syntymäpäivää. Edelleen meren läheisyydessä kovin mielissään.

Bed&Breakfast

Huhtikuun lopussa tupsahti ensin Anne vierailulle aurinkoiseen Firenzeen ja muutaman päivän päästä tupsahti Tiina hieman vähemmän aurinkoiseen Firenzeen. Yksi päivä ehdittiin sitten kirmata kolmestaankin. Oli kiva saada näyttää vähän kaupunkia ja seikkailla lähiseuduilla ystävien kanssa.

Anne lensi Firenzeen silleen sopivasti mun synttäreiksi ja vappuakin vähän juhlittiin piknikillä ja Firenzen yössä. Tiinan kanssa valloitettiin Pisa ja Cinque Terre... ja Firenzen Fiesole. Yllä oleva kuva on Piazzale Michelangelon näköalatasanteelta, josta aukeaa iltanäkymä Firenzen katoista, silloista ja kaupungin valoista. Kiitos vieraille, ihana kun pääsitte! :)

Vespa

Vespa eli ampiainen on ollut mun toivelistalla jo ikuisuuksia. Täällä ne liihoittelevat ympäriinsä koko ajan ja kovaa. Värivaihtoehtojakin on pilvin pimein: punaisia, mustia, sinisiä, keltaisia, oransseja, helmen valkoisia, kerman värisiä... ja aina nurkan takaa löytyy jokin uusi ennennäkemätön colore. Ja ne kypärät! Ihan huippuja. Niitä on kermanvärisinä, pastellivärisinä, A-style kuvioituna, sanomalehti kuvioituna, farkku kuvioituina... Juu, on ihan ikävä omaa rönttöstä skootteria joka odottelee Vaasassa kesälaitumille pääsyä. Mutta kyllä Vespa olisi poikaa!

Vespan tarina alkoi kun Enrico Piaggio halusi toisen maailmansodan jälkeen saada italian taas pyörien päälle edullisella hinnalla. Piaggio oli ennen valmistanut junia ja lentokoneita. Hän antoikin uuden tuotteen suunnittelun lentokoneinsinööri Corradino D'Ascanionille. Ohjeistukseksi hän sai:" Nykyaikainen liikenneväline, joka on yleinen kuin polkupyörä, suorituskykyinen kuin moottoripyörä ja mukava kuin auto". Syyskuussa 1945 Piaggio näki uuden totteen prototyypin ja huudahti: " Sembra una vespa, Aivan kuin ampiainen!" Vuotta myöhemmin Vespalle haettiin patentti ja suosio on ollut valtaisa. 1950- lukua voidaan pitää Vespan kulta-aikana johtuen Italian talouden elpymisestä. Vespoja on myös vilahdellut lukuisissa elokuvissa kuten: Loma Roomassa, Caro Diario, Alfie, Talented Mr. Ripley...

Skootterilla täälä Firenzen kaupunkialueella saa ajaa 50km/h... hmm... SAISI! Juu kovaahan täälä mennään. Oon minäkin vähän päässyt kokeilemaan ja ajamaan, kivaa. Ja kun kerran Vespa on niin yleinen, että se on muodostunut synonyymiksi kaikille skoottereille... niin sittenhän mullakin on Suomessa, ta-daa, Vespa ;)

Gelateria

Jäätelöä, jäätelöä, jäätelöä!

Viime viikolla testattiin muutama jäätelöbaari gelateria. Toki jätskiä on tullut maisteltua koko reissun ajan muutenkin, nam! Aluksi valitsemani maku oli aina kookos, koska sitä ei Suomesta tahdo oikein löytyä, missään muodossa. Nyt olen rohjennut maistelemaan muitakin makuja ja kaikki on hyviä. Liian hyviä. Hienoa on myös se, että täällä saa jätskiä yhteen asti yöllä.

Vivoli
Vivoli on Firenzen kuuluisin jäätelöbaari ja se on ollut pystyssä jo vuodesta 1930. Jäätelöä valmistetaan vieläkin vanhalla reseptillä ja asiakkaita riittää aina jonoksi asti. Tämän paikan jätski oli aivan ihanaa, sellaista semi jätskiä, semi sorbettia. Juuri sopivaa kesähelteille. Maistoin mansikkaa ja melonia... molemmat veivät kielen mennessään.

Perche no!
Vanhalla kadulla historiallisessa keskustassa piileskelevä jäätelöbaari avattiin vuonna 1939. Makuja oli tarjolla äärettömästi, mutta tällä kertaa il coppa täyttyi reunoja myöden suklaasta ja mansikasta. Aivan mieletöntä!

Fiorentina-Siena

Il calcio - jalkapallo

Kun Italiassa ollaan oli aivan pakko mennä katsastamaan paikallisen jalkapallojoukkueen, ACF Fiorentinan, kotipeli Sienaa vastaan. Tämä oli vasta toinen viikonloppu jolloin pelattiin avoimella kentällä helmikuun hässäkän jälkeen. Helmikuun hässäkässä kuoli poliisi Catania-Palermo pelin jälkimainingeissa. Lippuja ostettaessa piti näyttää henkilöllisyystodistus ja samoin stadionille mennessä. Meillä oli edulliset, lue: halvimmat, liput mitä irtosi... 14 egee. Ja paikat oli sivukurvissa, mutta pelin näki sieltäkin ihan kivasti. Ilma oli kuuma. Niin kuuma, että väliajalla täytyi metsästää kylmä olut. Peli huipentui, tietysti, Fiorentinan 1-0 voittoon. Voi sitä ihmisten määrää kun jalkapallokansa valui stadionilta ulos.