Cinque Terre

Heti alkuun mainittakoon, että tämä paikka on maailman paras. Ainakin mun maailman. Kukonlaulun aikaan noustiin junaan ja matka Toscanan läpi kohti Ligurian rannikkoa ja kohti seikkailua alkoi. Määränpäänä oli Cinque Terre joka muodostuu viidestä piskuisesta jyrkiltä vuorilta mereen laskeutuvista kalastajakylistä. Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso. Ne ovat sympaattisia merestä (ja turisteista) eläviä huikaisevan kauniita kyliä maustettuna omilla vahvoilla karaktääreillään. Aah ja tuoksu! Suolaisen meren tuoksu kietoi syleilyyn heti kun astuimme ulos junasta. Siihen sekoittui hiven ihanien välimeren kukkien kukintaa ja ripaus ravintoloista kantautuvaa merenherkkujen tuulahdusta. Autoilla kyliin ei pääse, vaan liikuminen tapahtuu jyrkillä vuorilla kulkevia vaellusreittejä pitkin, tahi junalla/laivalla.

Riomaggiore
Tämä oli ensimmäinen kosketuksemme Cinque Terreen, viiteen maahan. Tuntui kun olisi pistänyt jalkansa paratiisiin. Maisemat, tuoksut, ilmasto! Täällä imasto on kovin lämmintä, johtuen jyrkkien vuorien tarjoamasta suojasta. Riomaggioressa ihasteltiin ja käveltiin vähän sokkeloisen kaupungin kapeilla kujilla. Talojen värit olivat iloisia ja meri loiski alhaalla turkoosina. Tämä 5Terren alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja alueen vesi on mielettömän puhdasta. Olen pienenä tehnyt 1000 palan palapelin juuri tämännäköisestä kyläsestä. Aamukahvit ja cornetot con crema nautittiin ennen pyrkimistä seuraavaan kylään, Manarolaan. Näiden kahden kaupungin välillä kulkee vuorilla kävelyreitti, Via dell'Amore, rakastavaisten tie. Aurinko nauroi taivaalla ja turkoosi vesi silitti vulkaanista rantakalliota. Mahtavaa! Jonkin aikaa käveltyämme tulimme tunneliin joka oltiin koristeltu ihanilla graffiteilla ja lukuisilla nimikirjoituksilla ja rakkaudentunnustuksilla. Tunnelissa oli mustalainen soittamassa Sinatran My way-loistokappaletta! Siihen hetkeen tunnelissa mahtui suuri annos haikeutta kaikesta menetetystä ja iloa elämästä. Vaikea selittää, hetki vei mukanaan. Liikaa kauneutta. Frank jäikin soimaan mieleen koko seikkailun ajaksi. Aivan henkeäsalpaava reitti tuo rakastavaisten reitti. Ja sitä rakkautta kesti noin puolituntia, kuvaushetkien kera... joita oli paljon.

Manarola
Manarolaan tupsahdettiin sitten heti keskelle kaupunkia. Tunnelma oli epätodellinen. Talot oltiin sivelty kaikilla punertavan ja okran väreillä ja oli mukaan sipaistu pari turkoosin ja mintun vivahdettakin. Pienet kujat pujottelivat korkeuserojen seassa. Ja hupaisaa oli kun veneitä oltiin parkkeerattu talojen edustoille keskellä kaupunkia. Ei jäänyt epäselväksi millä kulkuvälineillä tässä kaupungissa kiidettiin. Meri on elämän keskipisteenä näissä kalastajakyläpahasissa. Pienesti hengähdimme rannan isoilla kivilohkareilla ja imaisimme keuhkoihimme raikasta ja suolaista meri-ilmastoa. Nuuhkimme hieman tietä seuraavaan kaupunkiin Cornigliaan. Päätimme kuitenkin napata junan, joka kuljettaisi meidät 1,20 euron maksulla viimeiseen kaupunkiin Monterossoon. Osasyynä tähän päätökseen olivat pulujen ulosteen lisäksi taivaalta putoilevat sadepisarat.

Monterosso
Ooooh! Viimeisellä rannalla, Monterossosso al Mare!!! Ja aurinko paistaa taas. Tämä kylä on jaettu vanhaan ja uuteen osaan. Cappuccini kukkulalla sijaitsee se vanha osa ja San Francescon kirkko, jossa sijaitsee tärkeitä taideteoksia. Yksi näistä on Ristiinnaulitseminen jonka uskotaan olevan Van Dyckin käsialaa. Muihin Van Dykin töihin olenkin tutustunut koulussa Storia comprata dell'arte Europea- kurssilla. Me kirmattiin heti kastamaan varpaita houkuttelevan kirkkaaseen veteen. Sitten taivas alkoi synkistellä ja piskot tippuivat suurina taivaalta. Taivas pimeni ja pian alkoi ukkos&salama show. Sitä seurasimme ikkunasta eräässä ravintolassa rannan tuntumassa. Kun pitsat ja jätski oli nautittu alkoi aurinko taas paistamaan ja ei muuta kun bikinit päälle ja rannalle! Ilma oli kuitenkin hassu, aurinko paistoi, mutta välillä satoi... Onneksi oli sateenvarjo! Hmm... bikineissä rannalla, auringon, sateen ja sateenvarjon alla. Rantaeloa harrastettiin koko loppuaika ja sitten vielä piipahdus junalla Vernazzaan ja sieltä sitten junalla Firenzeen. Mikä päivä! Pakko päästä takaisin!